Voiko käsitteillä ja kuvilla muuttaa maailmaa?
PELIMO-hankkeen sisällön keskiössä on monikulttuurisuuskasvatus, jonka tueksi 4-6 –luokkalaisille hankkeessa kehitetään kahden oppaan lisäksi digitaalista oppimispeliä. Monikulttuurisuuskasvatus pitää sisällään käsityksen kulttuurisesta moninaisuudesta. Maailman muuttuessa myös käsityksemme ja käsitteemme muuttuvat. Erilaisia käsitteitä myös kulttuuriseen moninaisuuteen liittyen on pohdittu työpajoissa.
Opetushallituksen järjestämissä työpajoissa pohdittiin käsitteitä, asenteita, rakenteita ja tapoja
Syyskuussa 2019 Opetushallituksen järjestämässä työpajassa pohdittiin, tarvitaanko uutta tai päivitettyä käsitteistöä vakiintuneiden käsitteiden rinnalle tai tilalle, kun puhutaan vaikkapa kulttuurisesta moninaisuudesta. Pajassa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja ja käsiteltiin ryhmissä erilaisia käsitteitä, joita käytetään mm. lakiteksteissä ja opetussuunnitelmissa. Käsitteiden työstämistä jatkettiin Vaikutustyöpajassa marraskuussa 2019. Vaikutustyöpajassa keskusteltiin, millaisin teoin voidaan purkaa asenteita, rakenteita ja tapoja, jotka sulkevat pois ihmisiä mm. erilaisten toimintojen piiristä. Tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja esimerkiksi siitä, kuinka kuvilla ja käsitteillä luodaan erilaisia tiloja ja ylläpidetään sosiaalisia normeja, narratiiveja ja todellisuuksia. Koska käsitteet muuttuvat ja mukautuvat, lienee hyvä myös miettiä visuaalisen ilmettä näköaistiin hyvin vahvasti nojautuvassa digitaalisessa maailmassa.
Kulttuurinen moninaisuus
Opetushallituksen sivuilta löytää hyvää ja päivitettyä tietoa kulttuurisesta moninaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Kulttuurinen moninaisuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Nykytutkijat ovat pyrkineet pääsemään eroon kulttuureja kuvailevasta objektiivisesta tavasta lähestyä aihetta. He pyrkivät ennemminkin käsitteellistämään kulttuurin sosiaalisten, poliittisten ja kommunikatiivisten seikkojen perusteella. Tämä nostaa keskiöön yksilöiden ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen ja ilmaisun.
Kulttuurisen moninaisuuden opetuksesta tuttua roolipelaamista hyödynnetään myös PELIMO-digipelissä
PELIMO-peliä laatiessamme pohdimme kulttuurista moninaisuutta monelta eri näkökannalta sekä sisällöllisesti että visuaalisesti. Pelaaja pääsee kokeilemaan erilaisten hahmojen kautta päivän heidän elämäänsä roolipelaamisen avulla. Roolipelit ja simulaatiot ovatkin yksi suosittu keino opettaa kulttuurista moninaisuutta peruskoulussa ja se soveltuukin opetuskeinoista ehkä parhaiten käytettäväksi digitaalisissa peleissä tämän tyyppistä sisältöä opetettaessa. PELIMO-digipelissä olemme pyrkineet lisäämään pelillisiä elementtejä minipelien avulla, jotka hyödyntävät erilaisia vauhdikkaitakin pelimekaniikkoja. Roolipelaamisen ja simulaation lisäksi käytetään opetustilanteissa myös usein draamakasvatuksen keinoja, jotka sopivatkin hyvin esimerkiksi PELIMO-oppimispelin tueksi luokkatilanteessa käytettäväksi.
Kun tarkastelemme PELIMO-oppimispelin visuaalisuutta, on yksi pelihahmoista, Juusa, jätetty tarkoituksella hahmoksi, jonka sukupuolta on vaikeaa määrittää nimen tai ulkomuodon perusteella. Pilotoinneissa Juusa onkin herättänyt alakouluissa kysymyksiä. Osa pilotoijista on jäänyt pohtimaan asiaa pidemmäksikin aikaa, osa päättynyt hahmon olevan jompaakumpaa puolta ja osalle sillä ei ole ollut merkitystä. Näinkin näennäisesti pienillä asioilla voi olla merkitystä pelaaja- ja oppimiskokemukseen. Sillä, miten nimeämme ja kuvitamme maailmaamme, on merkitystä.
Niina Autiomäki, suunnittelija, Humak, 11.2.2020
Kirjoittaja on FM, opettaja, pelinkehittäjä ja sisällöntuottaja